Ennen lomia puhuin stressistä, palautumisesta ja liikunnan puutteen vaikutuksesta jaksamiseen ja elämänlaatuun. Olen Mies 2.0 -projektin myötä lisännyt liikuntaa, mutta palautuminen arkistressistä ja liiallisesta aivojen stimuloinnista on itselleni vieläkin haaste. 

Siksi halusin haastatella Aleksi Litovaaraa Mindfulnessista. Halusin oppia palautumaan, olemaan läsnä tässä hetkessä sekä tunnistamaan omia ajatuksiani paremmin. Tämän myötä voin hyväksyä pahat ja saastuttavat ajatukset vain ajatuksiksi. Samalla voin oppia tietoisesti ajattelemaan positiivisia ja eteenpäinsuuntaavia ajatuksia. 

"Minä en ainakaan tarvitse mitään meditaatiota elämääni!" 

Annastiina Heikkilä kirjoitti ansiokkaasti Ylen sivustolla siitä, kuinka suomalaiselle liikunta on vakavahenkinen suoritus, jonka tulokset pyritään optimoimaan oikean ruokavalion ja älykkäiden tekstiilien avulla. Kysynkin teiltä hyvät lukijat, voiko olla niin, että monen suomalaisen stressikierrettä ylläpitää liian suorituskeskeinen liikkuminen?

Ymmärrän, että moni haluaa liikkua ja saada liikunnasta tuloksia. Mitä tapahtuu silloin, kun liikunnasta tulee samanlaista suorittamista kuin oman arjen muut työt ja vastuut? Onko se enää hyväksi kenellekään? Uskon vakaasti siihen, että kun ihminen on suorittamisen tilassa keho käy ylikierroksilla halusit sitä tai et. Onglemat ilmenevät kun keho ei saa tarvitsemaansa lepoa ja palautumista. Tästä puhuin myös Mies 2.0 viime jaksossa

Olen suorittanut eläämääni, aivan kuten yhteiskunta on minua opettanut. Aivoni ovat olleet liian pitkään jatkuvassa kuormitustilassa vain siksi, etten ole osannut hellittää enkä levätä.

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo 

Hyväksyvän tietoisen läsnäolon eli mindfulnessin tarkoituksena on kehittää omaa havaintokykyäsi. Tarkoituksena on siis havannoida, mitä tässä hetkessä tapahtuu. Rohkenen väittää, että yksi nykypäivän tärkeimmistä selviytymisen taidoista on tunnistaa oman kehon ja mielen rajat. Kun opimme tunnistamaan missä nämä rajat menevät, on mahdollista oppia hellittämään ajoissa.

Jos pyydän sinua asettumaan hetkeksi hiljaisuuteen. Millaisilla ajatuksilla mielesi täyttyy? Oma mieleni haluaa piiskata minua eteenpäin. Se käskee minua suorittamaan. Olen huomannut, että pysähtyminen vaatii rohkeutta ja uskallusta. Olen huomannut kuinka todellisuuden vastaanottaminen sellaisena kuin se on voi myös olla pelottavaa.

Mutta olen avoin kokeilemaan. Haluan tuntea millaista on olla rauhallinen, millaista on vain olla kiireettä, vaikkakin vain hetken. Haluan oppia ottamaan ajatukset vastaan vain ajatuksina, en piiskaavina käskyinä. En halua ajatella olevani huono ihminen vain siksi, että haluan hetken itselleni.  

Onko se liikaa pyydetty? Mitä mieltä sinä olet? Kerro alla ja muista, että arvostan kovasti teidän lukijoiden kommentteja ja esimerkkejä liikunnasta, hyvinvoinnista, työnteosta ja mindfulnessista. 

You practice mindfulness, on the one hand, to be calm and peaceful. On the other hand, as you practice mindfulness and live a life of peace, you inspire hope for a future of peace.
— Thich Nhat Hanh


3 Comments